keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Outokummun vanha kaivos, elämysretkeilyä 15.7.

Outokummun vanha kaivos on elämyksellinen käyntikohde sille, jota kiinnostaa vanhat tehdasmiljööt, koneet, historia, teollinen toiminta Suomessa. Jo kaivosalueelle astuminen saa mielikuvituksen liikkeelle - jykevät kivirakennukset on pystytetty 1900-luvun alussa, maan alle pääsee kulkemaan vanhassa kaivostunnelissa ja yläilmoihin voi kavuta torniin reippaat 220 porrasaskelmaa ihailemaan kaivoskaupunkia. Kaivoksen ympärille syntyi kaupunki ja kaivoksen
tuotolla maksettiin suuri osa sotakorvauksista.

1910 vuonna löydettiin mäestä poikkeuksellisen rikas kuparimalmiesiintymä joka oli yhteensä noin neljä kilometriä pitkä, 400 metriä leveä ja 40 metriä korkea. Esiintymän ympärille syntyi Outokumpu Oy.
Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamaan, joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen.

Suomen teollisuuden kehitys oli 1930-luvulla nopeaa. Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930–50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Outokummun kaivos oli kuitenkin koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937–1953 932 hengestä 1142 henkeen. Vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta ja
Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista.

Vanhan kaivoksen toiminta loppui v. 1954, jonka jälkeen malmia louhittiin Keretissä, joka oli avattaessa Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Keretin kaivostoiminta päättyi v. 1989.
Nykyään Vanhalla Kaivoksella toimii Outokummun kaivosmuseo, jonka tehtävänä on tallentaa ja esittää suomalaista kaivostoimintaa 1910-luvun alusta nykypäivään.
Outokummun kaivoksen alueella on toiminut vuodesta 1982 alkaen matkailukeskus ja museo. Museotunneli louhittiin vuonna 1985. Uutta tunnelia louhittiin syksystä 2013 kevääseen 2014. Uudessa tunnelissa on suomalaisesta nykyajan kaivostoiminnasta kertova näyttely sekä maanalainen kivinäyttely.

Outokummun mineraaliesiintymän päällä kerrotaan palaneen virvatulia, joiden ansiosta olisi tiedetty kaivaa juuri oikeasta kohdasta. Valoilmiöt ovat ilmeisesti johtuneet mineraaleista. Ennen malmin löytymistä "Outokumpua" eli kaivoksen paikkaa kutsuttiin nimellä "Vaara", onhan kumpu jyrkkänä mäkenä erilainen kuin muut.Vanhan kaivosalueen kehittämiseen matkailutarkoituksiin on sijoitettu vuosien varrella miljoonia euroja. Matkailualueelle myytiin v. 2016 vajaa 14 000 lippua, joka on liian vähän kattamaan pääomakustannuksia.

Kiistoista huolimatta Aarrekaupunki-projektia jatketaan ja tavoitteena on, että muutaman vuoden kuluttua Vanhalla Kaivoksella vierailee yli 100 000 kävijää.
Osa Rääkkylän Kivisalmesta löytyneestä malmilohkareesta, joka johti Outokummun malmin löytämiseen 17.3.1910. Koko siirtolohkareen painoi 15000 kg sisältäen kuparia 750 kg, rautaa 5000 kg, rikkiä 8700 kg, hopeaa 180 g ja kultaa 16 g.
Nostokonehuoneesta ohjattiin nostolaitteita. Vaijerit menivät sieltä kaivostornin kautta kaivoskuiluun, jossa henkilöhissit ja malmikapat kulkivat
“Appelsiinikahmurit” joita käytettiin malmirikasteen lastaamisessa junavaunuihin.
Kolme Vihannin kaivoksessa käytössä ollutta malmipyttyä. Niillä nostettiin malmia ja kuljetettiin kaivosmiehiä?! maan alle kaivoksen rakennusvaiheessa 1952-54


Vanha kaivostorni



Yllä olevat neljä kuvaa otettu tornista. Ylimmässä näkyy Keretin kaivoksen torni. Vuonna 1995 purettiin kaivoksen tuotantolaitokset ja pystyyn jätettiin vain torni, joka on suojeltu rakennnussuojelulailla. Keskimmäisissä kuvissa näkyy mm. lasten kaivoksen ulkoilu- ja leikkialuetta mm. kivoja leikkimökkejä. Alimmassa kuvassa näkyy rikastamorakennuksia ja vasemmalla Suomen vuoriteollisuuden kehittäjän vuorineuvos Eero Mäkisen kunniaksi 24.5.2010 nimetty kivipuisto.






Yllä olevat kuvat rinnerikastamoalueelta. Rinnerikastamo rakennettiin kummun etelärinteelle siten, että nostotornista saatu malmi oli helppo siirtää kuljettimella rikastamon ylimpään osaan, josta se omalla painollaan valui portaalta portaalle prosessin eri vaiheiden läpi.

 Eero Mäkisen puistoa
 Nykyisen ravintolarakennuksen edessä näpätty
Kaivosmuseo, entinen kaivostupa jossa oli pukukopit 400 miehelle sekä isot pesukoneet.


Tuulessa heiluvat vanhat kuvat  ja ruosteinen polkupyörä kertovat omaa tarinaansa yli sadan vuoden ajalta. Tunnelin äänitehosteet saivat kaivoksen elämään kuin silloin ennen, kun kaivostyömies käytti valonaan karbidilamppua ja jos lampun valo sammui tuli täysin pimeää. Eipä siinä auttanut muu kuin pistää tupakiksi ja odottaa seuraavan työvuoron saapumista.
KALLIOPOHJA
I
Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuteni kalliopohja,
joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan
puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.
Särmistä, kalliosta, hongasta
syntyy ja elää kieli
talven pitkin sanoin,
lumen lyhyin, se on meitä,
se elää taivaan alla.

IV
Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,
kova kamara ja ruoho,
raivattu maa ja tähkät.
Elävien mieli saa rauhan
niiden leposijoilla, jotka ovat
työnsä jo tehneet. Graniittia
sielläkin ja elävää, kasvavaa
sen kupeella ja tuulen mahtava laulu
pohjoisen taivaan alla.

                           (Helvi Juvonen 1955)




torstai 6. heinäkuuta 2017

Kesäisiä kuvia, vaikka Enontekiöllä satoi lunta

Tänään torstaina 6. heinäkuuta meillä Savossa on kylmä. Aamulla yhdeksän aikaan oli +9 C ja päivällä lämpötila ei kohonnut kuin pari astetta. Enontekiön Näkkälän mittausasemalla oli saatu uusi lumensyvyysennätys 5.-6.7. oli yöllä ollut lunta 5 cm ja vielä aamulla 3 cm. Entinen Utsjoella v. 1963 samaan aikaan mitattu 1 cm siis rikkoontui. Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttanee Suomen säätiloihin pitkällä tähtäimellä ja vuodenaikojen vaihteluun, sitä voi vain arvailla.
 
Alla kesäkuun kuvia ja muutama heinäkuulta. Lähiseudun kotiseuturetkeilyä pyöräillen ja autolla. Mitä kertovat meille harmaantuneet talon ja riihen seinät? Montako sukupolvea on talossa asunut, kulkenut pihapolkuja askareissaan?
Tämä kuva Tiilikkajärven kansallispuistosta





 Helvi Juvosen runo: Menninkäinen.
 
Käki kukkui itkua eilisen illan,
se kasteli vaalean niittyvillan.

Tänä aamuna poimin pisaran
ja hiekanjyvän ja rentukan
ja panin ne pussiin ja sidoin sen
ja lähdin metsään viheltäen.

Tien ristillä kumarsin päivää päin,
ja silloin sen näin:

Se istui vanhassa tuomipuussa
kaksi pientä valkoista hammasta suussa
ja nauroi vain, se nauroi vain
minut aivan tartuttain.





Tätä luonnonkukkaa en tunnistanut. On isompi kuin hiirenvirna ja kasvoi isossa pensasmaisessa rykelmässä heinäpellon laidalla.
Oman pihan luonnonniityn uusi kukkija sinilila akileija. En tiedä, mistä se on siementänyt mutta täytyy varjella sitä ja kerätä siemeniä talteen.
Kosken kuohuja Koirakoskelta ja pihapiirin kauneutta. Koirakosken Lohi & Matkailun koskikahvio palvelee kesäisin. Päärakennuksessa on myös majoituspalvelua täysin remontoiduissa huoneissa ja piha-alueella on sähköistettyjä asuntovaunupaikkoja


Heinäkuu
Kuljin, kuljin kankahilla
kesän kultaisen.
Nukuin metsätaipalilla
alla kuusien.
Pihka tuoksui, kilvan kukki
ruohot, kanervat,
puusta puuhun kutoi lukki
seitit hohtavat.
 
Luokse tullen, luota mennen
liukuu heinäkuu.
Eilinen lie ollut ennen.
Huomen unohtuu.
Mistä tullen, minne kulki?
- tiesikö itsekkään?
Luonto sylihinsä sulki,
metsä huumas pään.
               - Aaro Hellaakoski -

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Höyrylaivat ne kanavasta seilas ja joku kait kahvit keitti

 Kerkonkoskella kokoontuivat masinistit kulttuurj'päeville lauantaina. Onneksi huomasin ilmoituksen lehdestä ja arvuuttelin isännälle, josko pyrähdettäisiin katsomaan, mitä masiinoja siellä on. Vanhoja autoja ajeli pitkin kylän raittia mutta huviliikennehöyrylaivat meitä eniten kiinnostivat. Päijänne-Keitele vesistöllä seilaavista aluksista olivat saapuneet Metsä, Tapio ja Haapaniemi. Suomen Höyrypursiseura ry:n sivuilta löysin tietoa aluksista.
 Viehättävä vanha Kerkonkosken myllyrakennus kosken partaalla
 S/S Metsä on vanhin Suomessa käytössä oleva höyrylaiva. Sen historia yltää vuoteen 1877, jolloin se rakennettiin Hollannissa, P.Smitin telakalla. Metsän erikoisuutena on kaksipaisuntainen V-mallinen höyrykone, jossa korkea- ja matalapainesylinteri ovat keskenään kulmassa. Iisveden Metsä Oy osti laivan vuonna 1925 Ruotsista ja alus hinasi tukkilauttoja yhtiön sahalla Iisvedellä. Alus oli ammattiliikenteessä vuoteen 1971 asti jonka jälkeen se myytiin yksityisomistukseen.



Ja kun sulkuporteista läpi päästiin niin laivan pilli päästi iloisen töräyksen ja höyryt piipusta. Sillalta olikin paras paikka kuvata aluksia proomuineen.

 Toinen alus S/S Tapio sulutuksessa


 Vanhat perinnealukset käyttävät yhä polttoaineena puuta.
Viimeisenä tuli Viitasaarta kotisatamana pitävä S/S Haapaniemi 
 
Vanhoja höyrylaivoja on yhä käytössä noin sata ja aikaa ja rahaa tämäkin harrastus vie mutta onhan se antoisaa. Useat laivat on kunnostettu pelkistä ruostuneista rungoista, joiden koneet metsä- ja sahayhtiöt veivät, kun uitto loppui. Harrastajien yhteiset kokoontumiset antavat puhtia ja kannustusta pitämään 'vanhukset' liikenteessä ja esitellä niitä yleisölle. Kone ei kuulemma pidä mitään kauheaa jylinää ja kulkee leppoisasti kunhan huolehtii, että puuta riittää ja voitelu pelaa.
 
 
Kesän kukkaloistoa kylän raitilla ja omassa pihassa.
ONNEN KULKURI (sävel ja sanat: Esa Kaartamo)
Tyyntynyt on
Tyyntynyt myrsky on
Ja säteillään
Aurinko lämmittää

Kääntynyt on
Kääntynyt lehti on
Tauluun valkoiseen
Värejä maalailen

Kauan aikaa sitä yritin
Kunnes viimeinkin sen tajusin
Ei pääse pantteri pilkuistaan
Se kulkee polkujaan

Kulkuri oon
Kulkuri onnen oon
Ja nukahdan
Elämän kainaloon...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...